Italian leiriltä Belgian kautta kotiin

Puoli vuotta sitten tuli ajettua muuttokuorma Suomesta tuttuun pohjois-Italian Gavirateen, Lombardiaan. Eipä tuolloin kukaan osannut ennustaa millaiset ajat on keväällä edessä.

Talviharjoittelu itsessään sujui tosi hyvin Gaviratessa. Paljon 30 tuntisia treeniviikkoja, käytännössä treeniä aamusta iltaan. Paikat ja terveyskin tuntui menneenä talvena kestävän hyvin, erityisesti siitä olin kiitollinen. Vuodenvaihteessa kävin nopeasti Suomessa, jolloin tein oman 2km ennätyksen ergolla 5.50,4 ja parhaat hapenoton testitulokset.

Talvi oli tarkoitus elää mahdollisimman paljon some- ja uutispimennossa. Kalenteriin oli merkitty vain kevään maajoukkuekarsinnat, maailmancupit sekä olympiakarsinnat. Tammi-helmikuun vaihteessa alkoi kuulua puheita että Lombardiassa on koronatartuntoja, muttei kuitenkaan Gaviraten välittömässä läheisyydessä. Pikkuhiljaa tapauksia tuli lisää, monet maajoukkueet jättivät tulematta leirille ja lopulta viimeisetkin lähtivät.
Meille tuli maaliskuun alussa ilmoitus melonta- ja soutuliiton johdolta, joka konsultoi jatkuvasti viranomaisia, leirin siirrosta välittömästi Belgiaan. Suurin osa tavaroista ja kalustosta jäi Italiaan, koska oli kiire pakata. Heti Belgiaan päästyä tulikin ilmoitus Italian sulkemisesta. Viikon Belgian leirin jälkeen tilanne eteni myös muualla Euroopassa, jolloin liitto pyysi meidät takaisin Suomeen. Tällöin tuli myös Fisan päätös kaikkien kevään kilpailuiden perumisesta. Liitolle kiitos tilanteen ammattimaisesta hoitamisesta asiantuntijoiden kanssa, itse ei tarvinnut asioita miettiä.

Viimeiset pari viikkoa olen viettänyt kotona karanteenissa ja ihmetellen uutisia. Omalla kohdallani on edessä ensimmäinen kesä vuosikymmeneen, kun ei tule kierrettyä maailmancupia tai muita kansainvälisiä kisoja. Tyhjältähän se tuntuu. Nyt on kuitenkin paljon isommista asioista kyse. Koitetaan pitää huolta itsestämme ja toisistamme, tsemppiä kaikille.

Terveisin Robert